Vauvauinti - maailman ihanin koko perheen harrastus
Kausi alkaa, joten tulipa mieleeni kirjoittaa maailman ihanimmasta koko perheen harrastuksesta. Olen itse ollut vauvauinninohjaajana 12 vuotta ja aina ajatellut sen olevan mukavaa ja kivaa. Totuus sen ihanuudesta paljastui kuitenkin vasta oman vauvan myötä. On mukavaa mennä koko perheen voimin aina lauantaisin uimaan, viikonloppu lähtee mukavasti käyntiin. Palkitsevinta on, kun ensimmäisen kerran vauva huomaa pukuhuoneessa, mihin ollaan menossa ja alkaa hymyilemään ja heiluttamaan käsiään innostuneena.
Vauvauinti ei ole pelkkää sukeltamista, kuten yleisesti luullaan vaan siihen kuuluu paljon muutakin ja sukeltaminen on vain yksi osa tuntia, jos vauva ja perhe siitä nauttii. Kaikessa on tarkoitus edetä vauvan ja tottakai myös perheen ehdoilla. Harrastuksen täytyy olla mukavaa ja sellaista, että koko perhe siitä nauttisi. Tuntirakenne on yleensä aina sama, se alkaa alkulaululla ja -leikillä. Laulut on yleisiä ja tuttuja lastenlauluja, joita lauletaan melko usein myös muskareissa. Alkulaulun tarkoitus on virittää koko perhe tunnelmaan, tutustua erilaisiin otteisiin, jolla vauvaa voi vedessä uittaa sekä tietysti vauvalle on tärkeää kuulla oman äidin ja/tai isän ääni. Alun jälkeen opetellaan yleensä uusi ote, käydään läpi uusi tehtävä, kerrataan jo opittuja ja tehdään sukelluksia. Sukelluksen opettelussa käytetään hyödyksi vauvoilla olevaa heijastetta. Vauvan kurkunpää menee kiinni, kun hänelle laitetaan vettä kasvoille. Tätä heijastetta testaillaan aluksi ja kun todetaan sen toimivan, laitetaan vauvaa veden alle. Yleensä sukellus tehdään laskemalla kolmeen, jolloin vauvalle opetetaan samalla, milloin sukellus tapahtuu. 1 (vettä kannutetaan takaraivolla)- 2 (vettä kannutetaan päälaelle)- 3 (vettä tulee kasvoille). Kannutus voidaan tehdä myös edestä päin, jolloin vesiputous lähestyy vauvan kasvoja, lopputulos on kuitenkin molemmissa tavoissa sama. Sukeltamiseen voidaan yhdistää myös jokin loru eli sen ei tarvi olla pelkkä laskeminen. Aluksi vauva ei edes ymmärrä olevansa veden alla, sukellukset ovat lyhyitä ja rauhallisia. Vauvan kasvaessa myös sukellustavat muuttuvat. Pääasia on, että vauva nauttii, jos näin ei ole, ei sukelluksia myöskään tehdä.
Tuntiin kuuluu myös välileikki sekä loppulaulu. Ideana on, että vedessä voidaan tehdä sellaisia asioita, joita maalla ei vielä pystytä tai osata tehdä. Esimerkkinä istuminen, vedessä vauva voi istua vanhemman käden päällä jo heti alusta lähtien, vaikka maalla se ei vielä olisikaan sallittua. Vedessä oleminen tukee myös muutoin vauvan motorista kehitystä, sen lisäksi, että köllöttely vähintään 32 asteisessa vedessä rentouttaa ja rauhoittaa.
Aloitimme vauvauinnin tyttösen kanssa heti kolmen kuukauden iässä ja nyt kesälläkin ollaan käyty säännöllisesti uimassa joko uimahallissa tai järvessä. Tärkein oppi vauvauinneista on se, että vauva ei pelkää vettä. Tämä näkyy esim. siinä, että vauvan kaaduttua vedessä, ei hän hörppää vettä suuhunsa vaan odottaa rauhallisesti, että joku hänet nostaa ylös. Jos uintiharrastusta jatketaan, uimaan oppiminen on helpompaa ja nopeampaa.
Tutustukaa ihmeessä oman paikkakuntanne tarjontaan! Kuortaneella vauvauintia järjestää Kuortaneen Urheiluopisto, info uusille uimareille järjestetään 28.8.14 klo 18 Hyppyrissä. Ilmoittautua vauvauintiin voi sähköisesti Jenni Lammelle (Jenni Lampi) etunimi.sukunimi@kuortane.com.
Vauvauinti ei ole pelkkää sukeltamista, kuten yleisesti luullaan vaan siihen kuuluu paljon muutakin ja sukeltaminen on vain yksi osa tuntia, jos vauva ja perhe siitä nauttii. Kaikessa on tarkoitus edetä vauvan ja tottakai myös perheen ehdoilla. Harrastuksen täytyy olla mukavaa ja sellaista, että koko perhe siitä nauttisi. Tuntirakenne on yleensä aina sama, se alkaa alkulaululla ja -leikillä. Laulut on yleisiä ja tuttuja lastenlauluja, joita lauletaan melko usein myös muskareissa. Alkulaulun tarkoitus on virittää koko perhe tunnelmaan, tutustua erilaisiin otteisiin, jolla vauvaa voi vedessä uittaa sekä tietysti vauvalle on tärkeää kuulla oman äidin ja/tai isän ääni. Alun jälkeen opetellaan yleensä uusi ote, käydään läpi uusi tehtävä, kerrataan jo opittuja ja tehdään sukelluksia. Sukelluksen opettelussa käytetään hyödyksi vauvoilla olevaa heijastetta. Vauvan kurkunpää menee kiinni, kun hänelle laitetaan vettä kasvoille. Tätä heijastetta testaillaan aluksi ja kun todetaan sen toimivan, laitetaan vauvaa veden alle. Yleensä sukellus tehdään laskemalla kolmeen, jolloin vauvalle opetetaan samalla, milloin sukellus tapahtuu. 1 (vettä kannutetaan takaraivolla)- 2 (vettä kannutetaan päälaelle)- 3 (vettä tulee kasvoille). Kannutus voidaan tehdä myös edestä päin, jolloin vesiputous lähestyy vauvan kasvoja, lopputulos on kuitenkin molemmissa tavoissa sama. Sukeltamiseen voidaan yhdistää myös jokin loru eli sen ei tarvi olla pelkkä laskeminen. Aluksi vauva ei edes ymmärrä olevansa veden alla, sukellukset ovat lyhyitä ja rauhallisia. Vauvan kasvaessa myös sukellustavat muuttuvat. Pääasia on, että vauva nauttii, jos näin ei ole, ei sukelluksia myöskään tehdä.
Tuntiin kuuluu myös välileikki sekä loppulaulu. Ideana on, että vedessä voidaan tehdä sellaisia asioita, joita maalla ei vielä pystytä tai osata tehdä. Esimerkkinä istuminen, vedessä vauva voi istua vanhemman käden päällä jo heti alusta lähtien, vaikka maalla se ei vielä olisikaan sallittua. Vedessä oleminen tukee myös muutoin vauvan motorista kehitystä, sen lisäksi, että köllöttely vähintään 32 asteisessa vedessä rentouttaa ja rauhoittaa.
Aloitimme vauvauinnin tyttösen kanssa heti kolmen kuukauden iässä ja nyt kesälläkin ollaan käyty säännöllisesti uimassa joko uimahallissa tai järvessä. Tärkein oppi vauvauinneista on se, että vauva ei pelkää vettä. Tämä näkyy esim. siinä, että vauvan kaaduttua vedessä, ei hän hörppää vettä suuhunsa vaan odottaa rauhallisesti, että joku hänet nostaa ylös. Jos uintiharrastusta jatketaan, uimaan oppiminen on helpompaa ja nopeampaa.
Kommentit
Lähetä kommentti