Kotiäidin työsopimus
Pohdinpa tässä, että kuka meidän kotiäitien oikeuksia oikein ajaa. Siis siihen malliin kuin ammattijärjestöt ajavat työntekijöiden oikeuksia. Että toteutuu kaikki lakisääteiset jutut: vapaapäivät, kahvitauot, ruokatauot, lepoajat työvuorojen välillä jne. Näitähän on vaikka kuinka paljon. Mä en oo kirjoittanut vielä työsopimusta tästä pestistä ja taidanpa jättää kirjoittamatta, jos etuihin ei tuu parannuksia. Otetaanpa esimerkki, jos päiväkodissa tai koulussa syö lasten kanssa, on se työaikaa ja ruokakin on kenties halvempaa. En tiedä, olenko ymmärtänyt oikein, ei saa suuttua, jos se ei näin mene. ;-) Mutta siis, jos näin on, niin merkkaan joka päivä myös ruokatunnin työtunteihin. Ja työtunneista puheen ollen, mikä on maksimi työpäivän pituus? Eikös sekin oo määritelty? Mulla se kestää noin 13-14h ja tämä toistuu viikottain noin 7 kertaa. Okei, pitää antaa kunniaa myös miehelle, koska kyllä se viikonloppuisin ja iltaisin hoitaa lasta ja nukuttaa sen lähes joka ilta, joten mun työpäivälle ei tuu pituutta ihan niin paljon ja oonhan mä toki Nosh-kutsuja pitämässä usein viikonloppuisin ja iltaisin, joten silloin oon kotiäitiydestä vapaalla.
Mutta yks mua kyllä askarruttaa näissä ehdoissa. Nimittäin jo saavutetut edut. Esim. palkka, no siitä ei viitsi edes puhua, mutta vaikkapa lomat. Niitähän ei voi yhtäkkiä vaan vähentää vaan työntekijällä on oikeus lomiinsa ja hänelle kuuluviin lomapäiviin. Mitenkäs meillä ajatellaan noi päiväunien ajat? Kun oon tottunut kaksiin päikkäreihin, jotta saan tehtyä sillä ajalla ruokaa tai siivottua tai vaan oltua ja nyt meinataan väkisin siirtyä yksiin päikkäreihin, niin onko mun pakko suostua siihen. Voinko vaan todeta, että ei käy, sanon itseni irti, jos kahdet päikkärit ei onnistu. Se on minimivaatimus, mistä lähdetään. Kuitenkin oon antanut jo periksi sen verran, että kolmet ja neljät vaihtui niihin kaksiin, niin ei kai mun nyt tartte luopua siitä. Jos luistan näistä kaksista päikkäreistä, niin käykö kohta niin, että niitä yksiäkään ei kohta enää nukuta. Eli en saa päivän aikana tehdä yhtään omia juttuja.
Ja eikös työtehtävät pidä olla kutakuinkin selvillä? Mulla ja varsinkin heillä, joilla on enemmän lapsia, ainaskin tuntuu olevan melko paljon niitä kuuluisia esimiehen muita määrääviä tehtäviä. Välillä pitää olla mm. erotuomari, sirkustirehtööri (jotta kaikilla on hauskaa), lääkäri, sairaanhoitaja, siivooja, opettaja, autokuski, matkaopas, psykologi ja valmentaja. Melkoinen määrä asioita, jotka pitää osata ja hoitaa.
Voikohan noi tutinlaitot yöllä olla vähän sama kuin päivystäminen eli kun tulee hälytys on lähdettävä ja siitä saa hälytysrahan, mutta jos ei hälytyksiä tule, niin ei tarvi mihinkään lähteäkään. Eli voisko kotihoidontuenkin porrastaa. Toiset nukkuu koko yön, ilman yhtään lähtöä ja toiset on hälytyksissä lähes koko yön... Tätäkin vois vielä vähän pohtia.
Pohtimisen ja oman ajan tuotoksena on rauhoittunut mieli. Näköjään puolikin tuntia päivässä omaa aikaa ja taas ei tee tiukkaakaan kirjoittaa sopimusta tästä pestistä seuraavaksi viikoksi tai vuodeksi. Hyvä kahvi, parempi mieli! Onkohan kahvissa jotain muistia pyyhkivää ainetta? Sen verran kuitenkin kahvin juonnin jälkeenkin on järkeä päässä, että sopimus on voimassa määräajan eikä toistaiseksi.
Ja ainahan se menee niin, että kun yhden oven sulkee, toinen aukeaa eli ulkoilut pitkän kaavan mukaan leikkikentällä hyvässä seurassa ja lounaaksi purkkiruokaa, ei ole yhtään huono korvike niille toisille päikkäreille.
Leppoisaa viikonloppua ja hyviä kahvihetkiä toivottelee,
Miia
ps. Kuvat on otettu asuntomessuilta muutaman vuoden takaa.
Mutta yks mua kyllä askarruttaa näissä ehdoissa. Nimittäin jo saavutetut edut. Esim. palkka, no siitä ei viitsi edes puhua, mutta vaikkapa lomat. Niitähän ei voi yhtäkkiä vaan vähentää vaan työntekijällä on oikeus lomiinsa ja hänelle kuuluviin lomapäiviin. Mitenkäs meillä ajatellaan noi päiväunien ajat? Kun oon tottunut kaksiin päikkäreihin, jotta saan tehtyä sillä ajalla ruokaa tai siivottua tai vaan oltua ja nyt meinataan väkisin siirtyä yksiin päikkäreihin, niin onko mun pakko suostua siihen. Voinko vaan todeta, että ei käy, sanon itseni irti, jos kahdet päikkärit ei onnistu. Se on minimivaatimus, mistä lähdetään. Kuitenkin oon antanut jo periksi sen verran, että kolmet ja neljät vaihtui niihin kaksiin, niin ei kai mun nyt tartte luopua siitä. Jos luistan näistä kaksista päikkäreistä, niin käykö kohta niin, että niitä yksiäkään ei kohta enää nukuta. Eli en saa päivän aikana tehdä yhtään omia juttuja.
Ja eikös työtehtävät pidä olla kutakuinkin selvillä? Mulla ja varsinkin heillä, joilla on enemmän lapsia, ainaskin tuntuu olevan melko paljon niitä kuuluisia esimiehen muita määrääviä tehtäviä. Välillä pitää olla mm. erotuomari, sirkustirehtööri (jotta kaikilla on hauskaa), lääkäri, sairaanhoitaja, siivooja, opettaja, autokuski, matkaopas, psykologi ja valmentaja. Melkoinen määrä asioita, jotka pitää osata ja hoitaa.
Voikohan noi tutinlaitot yöllä olla vähän sama kuin päivystäminen eli kun tulee hälytys on lähdettävä ja siitä saa hälytysrahan, mutta jos ei hälytyksiä tule, niin ei tarvi mihinkään lähteäkään. Eli voisko kotihoidontuenkin porrastaa. Toiset nukkuu koko yön, ilman yhtään lähtöä ja toiset on hälytyksissä lähes koko yön... Tätäkin vois vielä vähän pohtia.
Pohtimisen ja oman ajan tuotoksena on rauhoittunut mieli. Näköjään puolikin tuntia päivässä omaa aikaa ja taas ei tee tiukkaakaan kirjoittaa sopimusta tästä pestistä seuraavaksi viikoksi tai vuodeksi. Hyvä kahvi, parempi mieli! Onkohan kahvissa jotain muistia pyyhkivää ainetta? Sen verran kuitenkin kahvin juonnin jälkeenkin on järkeä päässä, että sopimus on voimassa määräajan eikä toistaiseksi.
Ja ainahan se menee niin, että kun yhden oven sulkee, toinen aukeaa eli ulkoilut pitkän kaavan mukaan leikkikentällä hyvässä seurassa ja lounaaksi purkkiruokaa, ei ole yhtään huono korvike niille toisille päikkäreille.
Leppoisaa viikonloppua ja hyviä kahvihetkiä toivottelee,
Miia
ps. Kuvat on otettu asuntomessuilta muutaman vuoden takaa.
Heh, hauska kirjoitus! Lakko-oikeuttakaan ei taida olla. Muistan niin nuo tunteet kun unen määrä alkoi vähenemään. Mutta pian siihenkin tosiaan tottuu ja pidemmät hereilläolojaksot tuo mukanaan uusia kivoja juttuja. :-)
VastaaPoista