Lapset ja koirat
Meillä on siis onni, että lapsi saa tutustua koiriin heti alusta alkaen. Koirathan on tulleet meille usea vuosi sitten, vanhin on jo 14,5-vuotias, toiseksi vanhin 9,5-vuotias ja nuorin kohta 9-vuotias. Mistään pennuista ei siis ollut kyse, kun tyttö tuli taloon. Vanhimmalle koiralle se oli kaikista kovin paikka. Niiskun elämä on romahtanut ensimmäisen kerran noin 5 vuotiaana, kun Nyyti tuli taloon. Niisku, joka oli siis tottunut nauttimaan koko suvun huomiosta täysivaltaisesti, sai taloon toisen nartun, joka saikin "mamman" huomiosta osan. Niiskun ja Nyytin yhteiselo on sujunut mukavasti, muutama räyhähtäminen tapahtui aikanaan agilitykentän vieressä, jossa varsinkin Niisku kävi kuumana eikä oikein ymmärtänyt, että sen piti jäädä odottamaan vuoroaan, kun Nyyti otettiin radalle. Mutta Nyytin luonne on tehnyt sopeutumisesta helppoa, sitä kun ei ylipäätänsäkään jaksa kiinnostaa oikein mikään muu kuin syöminen. Nekku, Niiskun pentuna, sai oman paikkansa laumasta heti alusta asti. Nyyti oli kiitollinen pentukaveristaan ja Niisku oli luonnollisesti heti korkeammassa asemassa, joten lauma oli tasapainoisempi Nekun tultua siihen.
Kesäkuussa vuonna 2013 syntyi pienen pieni prinsessa. Vietin sairaalassa yli viikon tuolloin ja Niiskulle tuli tuona aikana kauhea eroahdistus, joka onneksi saatiin hallintaan ottamalla käyttöön häkki, johon Niisku jää aina, kun kotoa lähdemme pois ja nykyään se myös haluaa sinne yöksi nukkumaan. Se on Niiskun oma paikka, jonne muilla ei ole asiaa. Aluksi koirat ei noteeranneet vauvaa oikein ollenkaan. Välillä sitä käytiin nuuskuttamassa, mutta yleisesti ottaen se sai olla rauhassa. Tyttö sen sijaan kiinnitti hyvin aikaisessa vaiheessa huomionsa sesseihin. Hakeutui niiden seuraan ja nauroi eniten niiden leikeille. Yksi kerta huomasin, että tyttö mussutti Nekun hännänpäätä suussansa ja molemmat näytti erityisen tyytyväisiltä.
Tytöstämme on kasvanut erittäin koirarakas lapsi. Mummilassa käydään katsomassa isoja koiria monta kertaa pihalla, omia koiria silitetään, niille tarjotaan luuta, annetaan herkkupaloja ja niitä muistetaan myös syödessä periaattella sulle-mulle. Kaikki koirat huomioidaan matkimalla haukkumista ja kotiin tullessa ensimmäisenä rynnätään Niiskun häkille katsomaan, onko sesse siellä. Lenkeillä harjoitellaan taluttamista ja aina yhtä hauskaa on Nyytin kuopiminen pissan jälkeen.
Toivottavasti näin jatkuu myös tulevaisuudessa. Haluan tarjota positiivisia koira- ja eläinkokemuksia jatkossakin, mutta ainahan kaikkea ei voi valvoa, varsinkaan lapsen ollessa vanhempi. Toivottavasti osaan kuitenkin opettaa lapselleni, kuinka koiria ja eläimiä ylipäätään käsitellään, miten vieraat koirat kohdataan ja päällimmäisenä sen, että koirienkin pitää saada olla rauhassa, kun ne sitä itse haluavat. Ja toivottavasti me koirien omistajat osaamme kouluttaa koiramme kohtaamaan ihmiset oikein, jottei kenelläkään tule koirapelkoja sen vuoksi.
Lelujen keskeltä (sori, siitä ei tule kuvaa),
Miia
Kesäkuussa vuonna 2013 syntyi pienen pieni prinsessa. Vietin sairaalassa yli viikon tuolloin ja Niiskulle tuli tuona aikana kauhea eroahdistus, joka onneksi saatiin hallintaan ottamalla käyttöön häkki, johon Niisku jää aina, kun kotoa lähdemme pois ja nykyään se myös haluaa sinne yöksi nukkumaan. Se on Niiskun oma paikka, jonne muilla ei ole asiaa. Aluksi koirat ei noteeranneet vauvaa oikein ollenkaan. Välillä sitä käytiin nuuskuttamassa, mutta yleisesti ottaen se sai olla rauhassa. Tyttö sen sijaan kiinnitti hyvin aikaisessa vaiheessa huomionsa sesseihin. Hakeutui niiden seuraan ja nauroi eniten niiden leikeille. Yksi kerta huomasin, että tyttö mussutti Nekun hännänpäätä suussansa ja molemmat näytti erityisen tyytyväisiltä.
Tytöstämme on kasvanut erittäin koirarakas lapsi. Mummilassa käydään katsomassa isoja koiria monta kertaa pihalla, omia koiria silitetään, niille tarjotaan luuta, annetaan herkkupaloja ja niitä muistetaan myös syödessä periaattella sulle-mulle. Kaikki koirat huomioidaan matkimalla haukkumista ja kotiin tullessa ensimmäisenä rynnätään Niiskun häkille katsomaan, onko sesse siellä. Lenkeillä harjoitellaan taluttamista ja aina yhtä hauskaa on Nyytin kuopiminen pissan jälkeen.
Toivottavasti näin jatkuu myös tulevaisuudessa. Haluan tarjota positiivisia koira- ja eläinkokemuksia jatkossakin, mutta ainahan kaikkea ei voi valvoa, varsinkaan lapsen ollessa vanhempi. Toivottavasti osaan kuitenkin opettaa lapselleni, kuinka koiria ja eläimiä ylipäätään käsitellään, miten vieraat koirat kohdataan ja päällimmäisenä sen, että koirienkin pitää saada olla rauhassa, kun ne sitä itse haluavat. Ja toivottavasti me koirien omistajat osaamme kouluttaa koiramme kohtaamaan ihmiset oikein, jottei kenelläkään tule koirapelkoja sen vuoksi.
Lelujen keskeltä (sori, siitä ei tule kuvaa),
Miia
Kommentit
Lähetä kommentti