Arjen helmet
Mä jäin kuulkaas eilisen päivityksen jälkeen oikein miettimään, että miten noi "omat hetket" on elämän aikana muuttuneet. Muistelin illalla nukkumaan mennessä, että miten mä oikein vietin aikaa nuoruudessa, opiskeluaikana tai aikana ennen lasta. Mitkä on tavallaan olleet niitä eräänlaisia arjen kohokohtia, hetkiä, jolloin olen ollut itseni ja ajatusteni kanssa, ilman mitään suurempia vouhotuksia.
Lapsuudesta muistan, että olin kesäisin usein järven rannalla. Kirjoittelin hiekkaan nimiä ja pyyhin niitä pois. Nuoruudessa kirjoittelin pöytälaatikkoon runonpätkiä ja keräilin runoja nuorten lehdistä. ;-) Opiskeluaika oli hektistä aikaa. Mun piti oikein miettiä, että miten mä oon käyttänyt silloin aikaa rentoutumiseen tai oleiluun. Tuli lopulta yksi asia mieleen, junamatkat opiskelukaupungista kotiin tai toisin päin. Ne mä matkustin usein yksin. Aikuisiällä "omat hetket" koettiin koiran tai koirien kanssa, lenkillä tai agilityssa. Agilityssa ei voinut ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä, tulevaisuuden murehtiminen ja koiran ohjaaminen ei oikein sopinut yhteen, varsinkin koiran kanssa, joka nanosekunnissa sinkosi väärälle esteelle. ;-D Voijjettä! Omia hetkiä koettiin myös pyöräillessä tai rullaluistelussa. Kävin usein uimassa järvessä lenkin jälkeen illalla myöhään, silloin mieli lepäsi. Entäs nyt. Nyt niitä omia hetkiä on tämä blogin kirjoittaminen, ehdottomasti. Kukkien ja puutarhan hoitaminen tai se kahvin juominen rauhassa. Työssä käydessäni ehdottomasti paras aika omille ajatuksille oli työmatkat. Viime kesältä muistan tunteen, kun vauva nukahti ja sain juoda kahvit omassa rauhassa tai pitkät kävelylenkit vauvan nukkuessa vaunuissa.
Näin kun niitä ajattelee, niin paljon löytyy ihania hetkiä, jotka unohtaa, jollei niitä joskus oikeen ajan kanssa mieti. Arjen helmiä! <3
Millaisia arjen helmiä sä muistat?
Tänään on muuten retkeilypäivä. Meidän työpaikka aloittaa perinteisesti kesän lättykesteillä ja me mennään tytsin kanssa sinne nauttimaan kesäpäivästä.
Lapsuudesta muistan, että olin kesäisin usein järven rannalla. Kirjoittelin hiekkaan nimiä ja pyyhin niitä pois. Nuoruudessa kirjoittelin pöytälaatikkoon runonpätkiä ja keräilin runoja nuorten lehdistä. ;-) Opiskeluaika oli hektistä aikaa. Mun piti oikein miettiä, että miten mä oon käyttänyt silloin aikaa rentoutumiseen tai oleiluun. Tuli lopulta yksi asia mieleen, junamatkat opiskelukaupungista kotiin tai toisin päin. Ne mä matkustin usein yksin. Aikuisiällä "omat hetket" koettiin koiran tai koirien kanssa, lenkillä tai agilityssa. Agilityssa ei voinut ajatella mitään muuta kuin sitä hetkeä, tulevaisuuden murehtiminen ja koiran ohjaaminen ei oikein sopinut yhteen, varsinkin koiran kanssa, joka nanosekunnissa sinkosi väärälle esteelle. ;-D Voijjettä! Omia hetkiä koettiin myös pyöräillessä tai rullaluistelussa. Kävin usein uimassa järvessä lenkin jälkeen illalla myöhään, silloin mieli lepäsi. Entäs nyt. Nyt niitä omia hetkiä on tämä blogin kirjoittaminen, ehdottomasti. Kukkien ja puutarhan hoitaminen tai se kahvin juominen rauhassa. Työssä käydessäni ehdottomasti paras aika omille ajatuksille oli työmatkat. Viime kesältä muistan tunteen, kun vauva nukahti ja sain juoda kahvit omassa rauhassa tai pitkät kävelylenkit vauvan nukkuessa vaunuissa.
Näin kun niitä ajattelee, niin paljon löytyy ihania hetkiä, jotka unohtaa, jollei niitä joskus oikeen ajan kanssa mieti. Arjen helmiä! <3
Millaisia arjen helmiä sä muistat?
Tänään on muuten retkeilypäivä. Meidän työpaikka aloittaa perinteisesti kesän lättykesteillä ja me mennään tytsin kanssa sinne nauttimaan kesäpäivästä.
Kommentit
Lähetä kommentti