Voimaantuminen

Tiedättekö sen tunteen, että itse hetki ei kestä kauaa, mutta siinä ajassa on jotain taianomaista ja se palauttaa, ihan kuin olisi ollut viikon rantalomalla. Se hetki voimaannuttaa ja palauttaa. Se voi olla tekemistä esim. lenkki, kutominen tai musiikin kuuntelu tai sitten se voi olla ihan tekemättömyyttä. Tekemättömyys on muuten paljon vaikeampaa kuin tekeminen. Tekemättömyydessä pitää olla sinut ajatustensa kanssa, olla valmis vastaanottamaan omista aivoista mitä tahansa. Tekemisessä on jotain vapauttavampaa, koska kun keskittyy johonkin asiaan, ei voi ajatella stressaavia asioita lainkaan. Vähän samanlainen ilmiö on Flow-fiilis eli se, että tekee jotain niin ajatuksella ja fiiliksellä, että se tempaa mukaansa, jolloin ajantaju ja paikka katoaa. Muistan, kun koin Flow-fiiliksen opetusharjoituksessa. Pidin tanssitunnin AMK-opiskelijoille. Vieläkin muistan, miten siistiä se oli, vaikka aikaa siitä on kulunut reilusti yli kymmenen vuotta.

Eilen lähdin voimaantumaan ja nauttimaan kesäillasta. Otin mukaani kameran ja hyppäsin Jopon kyytiin. Matkaa tuttuun järvenrantaan ei ole kuin muutama sata metriä. Siellä rannassa on leikitty jo lapsena, murehdittu murkkuna ja ajateltu aikuisena. Olen jo monena iltana haaveillut kuvaussessiosta järvenrantaan ja nyt sen tein. Tällä kertaa siihen ei tarvittu mitään stressitilaa, jota olisin käynyt purkamassa, nyt halusin kuvan ihanasta auringonlaskusta ja fiiliksen lämpimästä kesäillasta.

Järvi ei ollut ihan tyyni, mutta melkein. Pilviä oli taivaalla harvakseltaan, nekin pieniä ja pumpulisia. Hetken matkan päästä kuului karaoke. Onneksi laulajat olivat hyviä ja kappaleetkin kesäiltaan sopivia. Mikään ei häirinnyt!

Kuvaukseen kului aikaa noin tunti ja tuntui kuin olisin ollut poissa monta tuntia. Kannatti!

Tänään on toinen voimaantumisilta, kun tapaan ystäviäni pitkästä aikaa. Jutut jatkuu siitä, mihin ne on joskus kuukausia sitten jäänyt. Ihanaa, että on ystäviä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!